Olen vuonna 1985 syntynyt koiraharrastaja Liperin Vaiviosta. Perheeseeni kuuluu aviomies ja tytär (s.2009) ja poika (s.2012).

Koirat ovat kuuluneet aina elämään. Suoritimme mieheni kanssa kasvattajan peruskurssin vuonna 2010. Haaveena kennelnimi - sitten joskus. Viimein sain anottua kennelnimen ja se myönnettiin 2015 tammikuussa. Kennelnimi "Korpitassun" kuvaa hyvin asuinpaikkaamme. Tonttia etsittiin yhteistuumin mieheni kanssa ajatellen myös koiria ja lauman mahdollista kasvamista tulevaisuudessa. Tontti löytyi ja omakotitalon rakentaminen alkoi. Muuttamaan pääsimme joulun alla 2012. Paikka onkin todettu hyväksi: lapsilla ja koirilla on tilaa temmeltää ja näköpiirissä vain metsää - korpea. Joensuun keskustaan meiltä on matkaa n.20km.

Koiria meillä on ollut aina. Varsinainen harrastaminen alkoi kuitenkin vasta teini-iässä. Oona cairnin kanssa kävin pentukurssin ja agilityn alkeet. Oonalle tuli opetettua temppuja ihan vaan huvin vuoksi. Alkavat opinnot tyssäsivät orastavan koiraharrastuksen siinä vaiheessa. Muutin opintojen perässä joensuuhun 2005. Elli cairnin kanssa lähdettiin kokeilemaan tokoamista mutta neiti oli aika jästipää eikä pilkun viilaaminen enää tuntunut sopivan aikuisena aloitetun tokon aktiiviseen harrastamiseen. Näiden kahden cairnin myötä cairnin kotitrimmaus tuli myös opeteltua, cairnien trimmauskurssillakin tuli piipahdettua Oonan kanssa aikoinaan.

Perusjuttuja kaikille pentuna on tullut opetettua, mutta aktiivinen koiraharrastaminen sai alkunsa vasta Nupun myötä. Nuppu tuli taloon keväällä 2013 ja heti aloitettiin mätsäreissä kiertäminen kun rokotukset antoivat myöden. Näytelmissä käydään usein paikkojen perusteella lähinäyttelyt lähes poikkeuksetta. Nupun näyttelytrimmaukset teen itse sekä trimmaan kasvattejani. Syksyllä 2013 aloitettiin tokon alkeiskurssilla. Nuppu osoitti potentiaalia tokon parissa ja jossain vaiheessa mietin uskaltaisiko kisaamaan joskus? Käytiin varovasti kokeilemassa tokomölleissä keväällä 2014 Varkaudessa. Hienosti meni. Tällä hetkellä ollaan kisattu neljä koetta ja saatu aikaan TK1. Nupun kanssa on suoritettu myös spanielien taipumuskoe sekä mejä-kurssi. Mejässä saatiin viimeinkin aikaan ensimmäinen koestartti ja Nuppu nuuskuttikin mahtavasti heti ykköstuloksen! Agilityn alkeet aloitettiin Nupun kanssa 2014 syksyllä ja se on huisin hauska laji. Agilityssä ollaan kisattu ykkösissä, eikä näillä näkymin lajin parissa enää kisata tavoitteellisesti, Nuppu alkaa lähentyä mummoikää kovaa vauhtia. Nuppu suoritti myös BH-kokeen 2015 keväällä. Nupun kanssa on vepeilty parina kesänä ja käyty ihmettelemässä kyyhkypassissa metsästyksen ihmeitä. Vuonna 2020 suoritin viimeinkin metsästyskortin ja osallistuin spanielien metsästyskoulutusviikonloppuun. Haaveena on seuraavasta omasta spanielista koulia hieman enemmän riistaverta käyttöön asti. Englanninspringerspanieliin päädyin aikanaan sen monipuolisuuden vuoksi ja lienee sanomattakin selvää että Nuppu on nämä lupaukset kyllä täyttänyt moninverroin. Siksi Nupusta tuli Korpitassun ensimmäisen pentueen emä ja kennelin kantanarttu.

Koirakuume nosti taas päätään 2014 ja aina ihailua osakseen saanut malamuuttikuume valtasi mielen taas kerran. Rotua tutkittiin tarkkaan ja rodun uudet harrastusmahdollisuudet kiehtoivat kovin. Pitkän tutkinnan ja harkinnan jälkeen tein pentuvarauksen alaskanmalamuutti tytöstä. Neiti kotiutui maaliskuulla 2015. Taas yksi ikuinen rotu-unelma pääsi toteutumaan tämän tytön myötä. Tämän tytön jatkeena toteutui ylivoimaisesti hulluin koiraideani tähän päivään asti... Kaveri täytyi saada ja sopiva löytyi Saksasta saakka. Divan hain Saksasta itse ja Diva on ollut kaiken sen vaivan arvoinen kaikinpuolin. Hullu, mutta loistava päätös <>

Suoritin metsästäjätutkinnon 2019 ja pienin askelin olen lähtenyt tutustumaan lähemmin mieheni avustuksella metsästysharrastuksen saloihin. Erityisesti toimivan lintukoiran kouluttamisen salat ovatkin osoittautuneet melkoisen mielenkiintoiseksi puuhaksi. Nuorimmasta lauman lisäyksestä, Elsasta, on toiveissa kouluttaa osaavaa koirakaveria tulevaisuudessa myös riistapuolelle. 

Harrastan monipuolisesti ja aina koiran ehdoilla. Meillä on yleensä aika monta rautaa tulessa samanaikaisesti joka johtaa ehkä siihen että ollaan tasaisen huonoja kaikessa eikä superhyviä missään kun ei osata keskittyä yhteen lajiin kerrallaan =D Monipuolisuus on kuitenkin käytännössä mukavaa sekä omistajalle että koiralle eikä aiheuta vastaavaa suorituspainetta tai turhautumista kuin ehkä yhteen lajiin keskittyminen voisi aiheuttaa. Kannustan kaikkia kokeilemaan uusia lajeja ehkä yksi ei sovi Sinulle eikä koirallesi mutta toinen voi sopia kuin nenä päähän! Rohkeasti mukaan ja kokeilemaan! Samanhenkiset ihmiset ja upeat koirat ovat enemmän kuin puoliruokaa lajissa kuin lajissa :)